Täällä on taas touhuamista riittänyt. Käsityörintama on hidastunut, vieläkin pipoprokkis puikoilla, hitaasti mutta varmasti. Tämä viikko onkin sujunut muissa puuhissa; Eteisen seinät saivat viimein kauan kaipaamansa maalipinnan, eteisessä on siis jo hyvän tovin ollut pintaremontti vaiheessa. Nyt vielä puuttuu naulakkotsydeemi seinästä, jonka meidän vaari lupasi tulla laittamaan ( meillä kun ei oo oikeita työkaluja siihen).
Jahas, tulipas huono kuva puhelimella.
Ikkunapuutarhailu sai myös alkunsa tälle vuodelle, kissalle ohraa ( jota kissaneiti olikin jo käynyt napostelemassa) sekä muutamia yrttejä ihmisille.
Mua toisaalta huvittaisi laittaa parvekkeellekin jotakin kasvamaan, ihan vaikka kukkia, mutta muistelisin että äitini ( joka asui ennen tässä meidän nykyisessä asunnossa) valitteli että parvekkeelle eksyy muutenkin usein ampiasia, niin ehkä ei nyt sitten niitä enempiä houkutella. Kissa on nauttinut kovasti parvekkeella hengailusta nyt kun kevätaurinko on lämmittänyt, niin ei sitten senkään puolesta ampiaisia tarvitsisi. Saatikka sitten Niilon vuoksi. Onhan tuo toki lasitettu parveke muttei niitä laseja nyt voi aina kiinnikkään pitää.
Nyt kun eteisen sai maalattua, päätin jatkaa maalausjutuilla ja hioin meidän keittiön tuolit. Niistäkin on jo puolet maalattu ja puolet on jäänneet. Samalla vaivalla olisi tarkoitus hioa ruokapöytä ja maalata sekin uusiksi, vanhat pinnat kun alkavat olemaan jo elämänsä nähneet.
Jotenkin tää kevät on ihan erilainen kun ennen. En oo oikeestaan koskaan tykännyt keväästä, paitsi Lontoossa, jossa maaliskuussa on ollut jo kuivaa ja +15 astetta. Suomen kevättä oon aina inhonnut, sitä kun tuntuu ettei ilmasto osaa päättää mitä mieltä haluaa olla. Tänä keväänä kuitenkin mulla on ollut ihan eri vibat. Tiedä sitten johtuuko muuten vaan positiivisemmasta mielestä vaiko Niilosta. Kuitenkin on jotenkin pesänrakennus-fiilis ollut. Ja muutenkin semmoinen että haluaa laittaa kotia, haluaa tehdä käsitöitä, haluaa tehdä itselleen mieluisia juttuja. Käytiinkin jo pikkuveljeni mukana katsomassa olisiko viereiseen puistoon tullut keinut. Eihän ne nyt vielä, mutta toivottavasti pian. Niilo ei ole koskaan päässyt vielä keinumaan, oli liian pieni silloin ennenkuin keinut otettiin talveksi pois. Liukumäkeen sitten pääsi enon kanssa :)
Oon myös tosi tyytyväinen itseeni, oon vihdoin saannut kaikki raskauskilot pois. Mulla on ollut aina ongelmia painoni kanssa, mua koulussa kiusattiin ennenku oikeasti edes olin mitenkään iso kokoinen. Sitten iski masennusta sun muuta ja paino lähti nousemaan. Englannissa viimeisen puolen vuoden aikana kävin salilla 5 kertaa viikossa, mutta tietysti sitten mun sairasteluputki paheni joka johtikin sitten suomeen muuttoon. Siinä sitten tietysti painoa taas nousi kun makasi vuoronperään kotona sängyssä tai sairaalassa osastolla. Siitäkun alkoi pikkuhiljaa helpottaa ja jäin raskaaksi, niin alkuraskauden lenkkeilin kyllä eikä paino mitenkään pahasti hypännyt, mutta sitten sanoi selkä itsensä irti. Loppu vaiheessa en kyennyt edes käymään suihkussa juurikaan, kun en pystynyt seisomaan. Voin kertoa että onnea EI ollut asua kolmannessa kerroksessa -tietenkin ilman hissiä.
Niilo kun syntyi niin oisin ollut ihan valmis lähtemään juoksulenkille, sai sairaanhoitajat että mies stoppuutella, pitää kuulemma rauhassa toipua ensin. Ajattelin vaan et pöh ja muutaman viikon päästä kun oltiin kotiin päästy, ajattelin että jos tässä nyt vähän edes jumppailisi. Siinä vaiheessa kun vatsalihaksia aloin tekemään, irvistin ja totesin että juu, toivutaan sitten vaan ihan rauhassa. Nyt tämän vuoden päätin aloittaa sillä, etten ota mitään stressiä painonpudotuksen kanssa, että ihan omaa vauhtia, että mulla on nyt tällänen kroppa enkä voi sitä yhdessä yössä muutta. Vähensin herkuttelut viikonloppuun ( tuli vähän turhan usein naposteltua kaikkea turhaa) ja lisäsin vaunulenkkeilyä. Fysioterapeutin jumppaohjeilla ja suosituksesta jumppanauhan hommasin ( ja suosittelen oikeasi kaikille jolla selän kanssa ongelmaa, pelasti mut joka luuli ettei mun hurjalle notkolle voi mitään tehdä. Tai siis sen aiheuttamalle kivulle.) ja yhdistin Niilon nukuttamisen jumppaamiseen, Niilo saa olla mun painona ;)
Kävin sitten äsken vaalla. ja hitto että tuli itseensä tyytyväinen olo; -5kg siitä painosta mitä se oli ennenkuin raskaaksi jäin. Raskauskilojahan nousi pahimmillaan se 12kg
Nyt oikeasti sanon et Jes, hyvä mie! Mahtu mekkokkin päälle joka ei ole yli vuoteen mennyt!
Ja nyt kun tämän positiivisen mielentilan on saannut päälle kunnolla, sillä jatketaan. Ikeaan olisi tarkoitus tehdä reissu varmaankin ensiviikonloppuna, sieltä sitten jos löytyisi kevättä kotiin noin materiaalin muodossa. Meillä on aika synkkä tämä olkkari, paljon tumman ruskeaa, niin verhoissa kun huonekaluissa että lattialaminaatissa.
Minähän oon jo ihan innoissani, mutta musta tuntuu ettei mies ole ihan samaa mieltä. Lupasin kyllä että ostetaan niitä lihapullia sitten myös ;)
Nyt tuon pikkumaissinaksunnapostelijan maitoa laittamaan, taitaa olla poitsu väsähtämässä. Eikä ihme, oppihan hän pari päivää sitten ryömimään, ja siitä asti pitäisi olla kokoajan menossa jokainen hereillä oleva hetki!
Mukavaa pääsiäisviikonloppua kaikille!
Emmi
