Villejä yrttejä

No nyt on ollut semmoinen "ituhippi" ( niinkuin mieheni sen nimitti) -viikko että! Tiistaina käytiin ensin Niilon kanssa leikkimässä kavereilla kylässä, Niilo pääsi ekaa kertaa leikkimään lähemmäs omankokoistensa kanssa, sisarukset kun ovat kuitenkin nuorimmatkin sen 8 vuotta vanhempia. Niilo oli ihan innoissaan menossa, piti tehdä kaikki perässä mitä jo 1,5vuotias Nella tyttö touhusi. Kovin suloista oli, pientä esiintymistä. Bussissakin viereisissä rattaissa oli pieni tyttö joka kurottautui leikkimään Niilon kanssa Niilon rattaissa kiinni olevalla ratilla. Siitä sitten käytiin samalla reissulla Facebook-kirpparoimassa ja haettiin kahvipakettia varstaan iso kasa raparperia, lipstikkaa ja ruohosipulia. Lipstikka olikin uusi tuttavauus meille, mutta heti pääsi käyttöön, mies varsinkin tykkäsi kovin. Siinä sitä kuivasin osan lehdistä, osa lehdistä tuoreena pakkaseen ja varrenkin pilkoin pakkaseen. Toimii se varsi varsinkin hyvin keitossa johon sitä piti heti päästä kokeilemaan.
Ruohosipuli myös pääsi pätkittynä tuoreeltaan pakkaseen, mutta raparperihan oli pakko ottaa heti käyttöön. Tai siis osa siitäkin meni pakastimeen mutta osasta piti päästä tekemään piirakkaa. Tuli muuten superhyvää vaikka itse sanonkin!

Piirakkaan käytin tätä ohjetta, mitä voin lämpimästi suositella muillekin kokeiltavaksi (suosittelen kuitenkin lisäämään hitusen enemmin sokeria, ellei sitten tykkää kirpakammasta):

Pohja

• 150 g voita

• 2½ dl vehnäjauhoja

• 2 tl sokeria

• 2 rkl kylmää vettä

• 
  

Täyte

• 4 raparperinvartta

• 2 rkl kidesokeria

• 1 tl kanelia

• 1 rkl perunajauhoja

• 
  

Voiteluun

• 1 kananmuna

• 1. Sekoita jauhot ja sokeri kulhossa. Lisää voi ja nypi massa muruiseksi sormin. Lisää vesi ja työstä nopeasti taikinaksi. Ota kolmannes taikinasta sivuun kanneksi, painele loput taikinasta piirakkavuokaan, laita vuoka jääkaappiin 30 minuutiksi.

• 2. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Huuhtele raparperit ja paloittele ne sentinkokoisiksi paloiksi. Sekoita kidesokeri, kaneli ja perunajauhot, sekoita seos raparperipalojen kanssa. Laita täyte piirakkapohjalle, muotoile lopusta taikinasta pitkiä pitkoja ja litistä ne, aseta ruudukoksi raparperien päälle.

• 3. Vatkaa muna ja penslaa piirakka. Paista uunin alatasolla 20-25 minuuttia.

Source: http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/reseptit/resepti/perinteinen-raparperipiirakka/5661788

Keskiviikkona sitte suunnattiin meidän äidille, ja sillä sitten kunnolla mettään, kuten jo aikasemmin päivittelin, täällä kaupungissa kun ei oikein ole tuota "villiä luontoa". Siltä tarttuikin muutama litra nokkosia, muutama desiä ketunleipiä/käenkaalia ja puolisen litraa kuusenkerkkiä. Tän nokkossatsin vaan ryöppäsin ja silppusin ja heitin tuoreena pakastimeen annospusseissa. Sieltä sitten helppo ottaa käyttöön ruokaa tehdessä. Ketunleivät huuhtelin ja laitoin pakkaseen myöskin odottelemaan käyttöä ( kuten vaikkapa teen sekaan). Kuusenkerkät pääsivät siirappiin. Eihän siitä mitää isoa satsia tullut, mutta ajattelin kun en ole koskaan ennen tehnyt että hyvä kokeilla ensin pienen erän verran. Herkullistahan siitä kyllä tuli! Ja voi sitä tuoksua kun niitä kerkkiä keitteli, jotenkin tuli lapsuus ja mökkisauna mieleen. Sitä tuoksua kun saisi purkitettua!

Poimulehtiä olisi myös kiinnostava kokeilla, löysin herkullisen kuuloisen kasvispyörykkä reseptin johon niitä tulisi. En vaan ole onnistunut vielä löytämään semmoiselta paikalta josta niitä viitsisi kerätä. Olisihan niitä vaikka kuinka tuossa viereisessä puistossa mutta siellä musta tuntuu että maa on täynnä alkoholin jämiä ja erinäisiä eritteitä viikonloppu juhlijoiden ja koirien jäljiltä. Että jos jostaan puhtaammalta alueelta löytyisi. Täytynee yrittää bongailla.

Torstaina tehtiin pienen ryhmän kanssa semmoinen itsensä kartoittaminen. Tutkiskeltiin omaa elämää eri osa-alueilta ja siitä miten ne linkittyy toisiinsa. Oli ihan mielenkiintoinen tehtävä, sai selkeyttä omaan stressitilaansa ja sitä kautta selätettyä osan ainakin siitä. Lisäksi oli myös hyvä nähdä kuinka moni asia elämässä kuitenkin on hyvin. Parin viikon päästä olisi tarkoitus jatkaa tuota itsetutkimisen työstämistä samalla pienellä porukalla, suunnitella miten tästä edetään. Olin kieltämättä aika skeptinen alkuunsa koko hommasta, mutta päätin sitten heittää kaikki ajatukset nurkkaan ja katsoa miten toimii. Mullakun tosiaan tuota masennusta on ja viimisen 2 vuoden aikana elämä muuttunut melko radikaalisti niin tuollainen itsensä kartoittaminen tekeekin yllättävän hyvää. Vähän seisahtua miettimään että mitä tähän hetkeen kuuluu ja mitä haluaa elämässään muuttaa. Jäi kieltämättä tosi hyvä fiilis.

Eilen olikin superkiva päivä kun treffattiin mun kummitätini kanssa, hän on suomessa käymässä, asuu siis myös lontoossa. Sain tuliasiksi lempparisuklaitani ja Niilo sai ihania vaatteita ja kengät. Kengät varsinkin tuli kuin tilauksesta, meillä ei ollutkaan poitsulle vielä kesäkenkiä hommattu, saannu istua sukkasillaan rattaiden kyydissä. Tuota kävelyä kun tukia vasten jo harjoittelee niin onhan se kiva kengätkin olla. Mentiin sitten yhdessä meidän äidille ja siellä juoruttiin oikein kunnolla muutama tunti. Ja juttua olisi kyllä varmasti vielä riittänyt pidemmäksikin aikaa. 

Iltapäivästä sitten vierailevat mukulat tuli viikonloppua taas meidän kanssa viettämään, ja mikä ihmeellistä, KAIKKI NELJÄ on terveenä ja KAIKKI halus lähteä puistoon leikkimään. Puistossa sitten pelattiin koripalloa ja keinuttiin melkein kaksi tuntia. Yleensä kun ollaan ulos lähdössä niin ainakin yksi valittaa että ihan tyhmää eikä jaksaisi. Ehkä nää kesäisemmät ilmat tekevät sitten jotain. 

Tänään käytiin kiertelemässä ympäri kaupunkia eri pihakirppiksillä melkein 3 tunnin ajan. Kaikkea kivaa löytyi kaikille; löytyi tauluja, Niilolle satukirja ja ensimmäinen pikkuauto. tytöille aurinkolasit ja jotkut pikkumaskotit, pojille lippikset ja vitsikirjaa ja rubikin kuutiota ja superpalloa ja pleikkaripeliä ja itsellenikin ostin pari Novitan lehteä ja yhden rikospokkarin. Jotenkin tosi kiva kun tuollaisia järjestetään, mukavaa ajan kulua kierrellä ja tehdä hyviä, edullisia löytöjä. Eräkin vanhempi pariskunta tarjosi vielä lapsille mehua ja pipareita. Semmoinen hyvänmielenkierros. 

Tänään olisi vielä ollut kiva mennä tuohon puistoon leikkimään mutta tuolla näyttää siltä että kohta sataa, niin ehkä tyydytään koko poppoo löhöämään kotosalla, jos sitten huomenna aamulla ennenkuin lapset lähtevät taas äitinsä luokse.

Tälläisiä viikkoja lisää kiitos!

Emmi